Kuten sanottua meillä kanit saavat mellastaa vapaina yötäpäivää ympäri asuntoa ja häkki on vain varikkoalue, josta vessat, ruoka ja vesi löytyvät. Valitettavasti on kuitenkin niin, että kanit eivät pahemmin arvosta siisteyttä ja varikkoalue pysyy siistinä vain pari tuntia siivouksen jälkeen. Useimmiten ei niinkään kauaa. Parasta puuhaa mitä Pave tietää on kaataa ruokakuppi ympäri häkkiä, jolloin parhaimpien makupalojen löytäminen on helpompaa ja Pennillä on päivä, jolloin kaikista mukavinta puuhaa olisi kaivaa vessalaatikot häkin lattialle.
Varikkoalue juuri siivottuna.
Varikkoalue hetken kuluttua.
Kuten kuvasta näkyy on punainen vessa paljon suositumpi. Parhaimmillaan molemmat kanit ovat ahtautuneet sinne yhtäaikaa. Punainen vessa on Paven vessa, se ei juurikaan käy tuolla toisessa, koska ennen Penni tulemista meille ei häkissä ollut kuin tuo punainen. Penni käy molemmissa, aika pitkälti vuorotellen, mutta useimmiten sekin päätyy punaiseen. En tiedä voidaanko tästä päätellä punaisen olevan pupujen lempiväri.
Parvekkeella kaneilla on kesähuvila, jossa on myös vessa, vettä ja ruokaa (paitsi talvella vain vessa) ja pahvilaatikoita ja kepakoita jyrsittäväksi. Välillä hampaat kyllä vahingossa eksyvät myös puutarhakalusteisiin.
Pave tulee vauhdilla ulos kesähuvilasta.
Tuossa takana on kissan luukullinen hiekkalaatikko, joka on toiminut kaneilla kaivelulootana, mutta valitettavasti siellä on niin huonolaatuista hiekkaa, että se pölisee niin ei kauheasti kehtaa kanien siellä touhuta. Pitäisi saada pestyä hiekkaa ja kehitellä viritelmä, jolla hiekat saisi pysymään laatikossa. Tahtoo olla niin innokasta kaivelua, että luukku ei estä hiekkaa lentämästä pitkin parveketta.
Tällaista harjoiteltiin tunnilla. Taidan jatkossakin pitäytyä gimpissä, se on niin paljon helpompi ja selkeämpi kuvankäsittelyohjelma. Muutamana männä vuonna on tullut tehtyä photoshopilla joulukortit, julisteet, flyerit jne. ja nyt tuolla gimpillä synttärikortteja yms. En suosittelisi corelia kuin suurimmassa hädässä ja silloinkin todennäköisesti hukkuisi ennen kuin saisi aikaiseksi mitä haluaa.
Meidän kanit Pave-herra ja Penni-neiti eivät ole rekisterissä. Pave Tsuikkeli on risteyskani, joka on kotoisin Ysitien lemmikistä, eli lemmikkieläin puistosta Jyväskylästä. Paven sukujuurista ei ole tarkempaa tietoa ja tarkasta syntymäpäivästäkään (6/2010) ei ole tietoa, koska kanit saavat puistossa lisääntyä ihan miten haluavat omalla pienellä saarellaan. Pave on ollut meillä nyt reilun kaksi vuotta, ja ainakin leijonanharjasta herrassa on pulisonkien ja takatukan verran ja varmaan ranskanluppaa luppakorvista ja suhteellisen isosta koosta sekä leppoisasta luonteesta päätellen. Penni Tsuikkeli (s. 16.5.2011) taas on puhdasrotuinen leijonanharjaskani, joka ei ole rekisterissä. Penni on ollut meillä nyt kaksi kuukautta, tarkempia tietoja sen alkuperästä ei ole, kun ei kaikkea tajunnut edelliseltä omistajalta kysyä, eikä entinen omistaja ollut tippaakaan sosiaalinen, sai tentata, että sai edes tiedon, onko kani ollut terve. Hirveän hyvällä hoidolla neiti ei ollut ollut, esimerkiksi kynsiä ei ollut leikattu ja siksi peukuista ovat revenneet kynnet kokonaan pois. Toivotaan, että ne alkavat kasvaa, kun on nyt tarjolla laadukasta ruokaa ja iloa elämässä, kun saa hyppelehtiä miten paljon haluaa. Meillä kanit eivät ole häkkikaneina, vaan saavat juoksennella ympäriinsä jatkuvasti. Johdot olemme suojanneet, joten ne eivät luo vaaratilanteita ja muutenkin olemme laittaneet asuntomme kaniystävälliseksi.
Tässä pakollinen linkki blogiin: Kaniyhdistys. Sivustolla on tietoa rotukaneista, väreistä, kasvattajista, jalostustoiminnasta jne.
Elämä pupujen kanssa on tällä hetkellä kovin jännittävää. Eilen tuli kuluneeksi kymmenen päivää Penni-neidin sterilisaatiosta ja sen kunniaksi sai ottaa tikit pois. Aiemmin viikolla näytti, että jäljellä olisi ollut enää yksi tikki, kun neiti oli ilmeisesti itse poistanut jo osan. Löytyi nyt kuitenkin peräti kolme tikkiä, hommaa tietysti olisi helpottanut jos olisi tullut kysyttyä eläinlääkärissä montako tikkiä oli laitettu. Pennin masuun oli jo kasvanut niin paljon karvaa takaisin, ettei siitä meinannut nähdä enää koko leikkauskohtaa.
Meillä on ollut pupuilla semmoinen kaivelulaatikko, eli pahvilaatikko vahvistetulla pohjalla täynnä sanomalehtimyttyjä. Valitettavasti vaan nuo tahtoisi syödä ihania painomusteisia lehden palasia sen sijaan, että tyytyisivät vaan repimään, niin ilmeisesti siitä johtuen on nyt toisella tai ehkä molemmillakin masu sekaisin. Olemme aina välillä ottaneet laatikon pois, koska kaivelu ääniin on niin kiva herätä keskellä yötä ja myös tuon lehtien syömisen takia. Nyt laatikko on ollut käytössä taas liian monta päivää, kun saa varoa ettei tallaa lääryyn. Jos joku kehtaa väittää, että kanit tekee vain kivoja ja kuivia pikku papanoita, niin voin kyllä postittaa ihan toisenlaista materiaalia. Kanithan syövät kakkansa kertaalleen, ennen kuin siitä tulee niitä kuivia papanoita. Ensimmäisellä kierroksella kakka on kasa pieniä rypäleitä ja aika pehmeä, kani yleensä syö tämän suoraan peräsuolesta. Tämä operaatio sen vuoksi, että B-vitamiini ei imeydy kanin suolistossa ravinnon ensimmäisellä läpimeno kerralla. Sitten on tietysti ihan toinen asia nuo vatsa sekaisin lääryt tai pätkiksen näköiset möykyt, ne yleensä haiseekin aika kovasti. Erityisesti kaali ja joskus muukin tuoreruoka saa aikaan tätä, muutenkaan kanille ei saisi antaa kauheasti kaalia tai palkokasveja, koska ne kerryttävät kaasuja eikä kani osaa pieraista, niin seurauksena voi olla massive explosion.
Lisäksi, jotta elämä ei olisi liian helppoa on pupusilla menossa myös karvanvaihto taas kerran. Pavella roikkuu pyllystä karvapuikkoja ja Pennille tulee rastoja irtokarvoista, jos ei muista harjata tarpeeksi usein. Karvatukkoja leijailee siellä ja täällä ja ehkä parasta on silittää kania hieman kostealla kädellä ja sen jälkeen pyyhkäistä kasvoja. Voi olla, että edes kasvojen peseminen ei pelasta silmiä karvojen invaasiolta tai nenää kutinalta. Sama tosin tapahtuu myös pupujen harjaamisen yhteydessä. Turha väittää, että vaan kissoista ja koirista lähtee karvaa. Meillä ei ole tummanruskeasta matosta tietoakaan, se on nykyään valkoinen ja kattotuuletin on muhkean pörröinen, ihanan kasarihenkinen.
Tässä loppuun piristeeksi video Pavesta ja Pennistä parvekkeella, Pave saa pyllyynsä elohiiren ja Pennille maistuu karjala. (ei kannata pitää kajareita päällä, kun kuuluu vaan surinaa.)
Tämä on viestinnän kurssia varten luotu blogi. Jos tämä homma alkaa sujumaan ja vie mukanaa niin saatta jatkua vielä sen jälkeenkin. Tässä blogissa tarkkaillaan elämää ja puputaloudessa erityisesti pupujen elämää ja kommelluksia. Apua!
